Reissunpäällä 2

Jatkoa Reissunpäällä 1:lle->

Viime viikonlopun reissulle vuokrattiin taas Konttori leirirensseleineen ja tällä kertaa suomitiimin lisäksi matkassa oli meidän kämpiltä saksalainen (Vili) ja etiopilainen (Dagi). Vili suorittaa internshippiänsä pankissa Windhoekissa ja Dagi iltaopiskelee meidän koulussa ja työskentelee täysipäiväisesti insinööritoimistossa. Päätös reissuun lähdöstä tuli extempporee keskellä viikkoa, kun mietittiin, ettei jaksa vain jäädä Windhoekkiin mädäntymään. Soitettiin vanhaan tuttuun autovuokraamoon ja saatiin sama loistava kärry kuin viimeksi. Konttori ei varmasti ole paras, mutta ainakin halvin ja sillä pääsee! Neliveto on vain showoffia.

Matkakohde oli taas eteläisessä Namibiassa. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli vierailla Sossusvlein hiekkadyyneillä jo edellisellä reissulla, mutta etäisyyksien välinen liikkuminen veikin yllättävän paljon aikaa. Hyvä että päätettiin säästää dyynit täysin omalle viikonlopulle, koska edellisellä reissulla vierailu olisi mennyt hosumiseksi.

Perjantaina haettiin Costing Pricing- kokeen jälkeen auto, ja päästiin kaupan kautta matkaan. Reitiltä löytyi hyviä spotteja kuvailuun ja eläimiä töllötettäväksi. Aiemmin arvioitu matka-aika sitten vähän venähti, joten viimeiset satakilsaa tykitettiin säkkipimeässä. Löydettiin kumminkin pimeydestä huolimatta saksalaisen aiemmin varaamalle leirintäalueelle. Sossuvlei on yksi Namibian suosituimmista turistirysistä, joten etukäteen varaaminen oli suotavaa. Ohjelmassa illalla oli leirin pystytys, leiri-illallinen ja aikaisin nukkumaanmeno, sillä lauantai aamuna kello pirahti 5 am.

Tarkoitus aikaiselle herätykselle oli keretä hiekkadyynien huipulle katsomaan auringonnousua. Lähimmät dyynit on 45 km päässä majoitukista ja dyynien päälle kapuaminenkin ottaa aikansa, joten aamulla ei ollut aikaa jäädä telttaan kääntelemään kylkiä. Kuudelta saatiin konkkaronkka lastattua Konttoriin ja suunnattiin pirteinä kohti dyynejä. Todettiin matkalla, ettei millään keretä suuremmille dyyneille, joten tehtiin viisas päätös jäädä 80 metriselle  Dune 45:lle. Parinkymmenen minuutin kapuamisen jälkeen oltiin huipulla saksalaisen turistiryhmän kanssa. Taas kerran, mahtava auringonnousu. Dyynit värjäytyy auringon noustessa punaiseksi ja koko maisema muuttuu hetkessä aivan toiseksi. Hauskin osuus oli tulla dyyneiltä alas. Hyvää Gopro matskua.

Korkein nyppylä on Big Daddy

Dune nelivitosen valloituksen jälkeen ajettiin kohti korkeampia hiekkakasoja. Koko 60 km tie 2WD parkkiin on loistavassa kunnossa, mutta viimeinen 5 km pätkä itse Sossusvleihin ja isoimille dyyneille on jätetty päällystämättä. Ideana on varmasti ollut, että saa myytyä 4WDshuttlekyydit viimeiselle pätkälle. Tästä tulistuneina päätettiin tarpoa tämä 5 km hiekkavellitie, koska Konttorihan ei näihin nelivetoteihin pysty. Kävelymatka meni oikein rattoisasti rugbypalloa heitellessä ja saatiin matkalla myös kojoottikaveri, joka seurasi meitä hetken matkaa ja yritti päästä mukaan pallopeleihin.

Perillä otettiin hetki puun varjossa lepiä ja kippailtiin vettä. Edessä oli reilun kahden tunnin kapuaminen Sossusvlein suurimmalle dyynille, eli Big Daddylle. BD kohoaa 325 metriin ja on yksi maailman isoimpia luokassaan. Tarpominen polttavassa keskipäivän auringossa ja jalat upottavassa hiekassa osoittautui yllättävän rankaksi. Eipähän tarvinnut BDllä katsella saksalaisia turisteja. Paitsi yhtä. Ainoastaan eteläafrikkalainen pariskunta oli meidän lisäksi valloittamassa. Onneksi kannettiin kaksvetoparkilta mukaan yli 7 litraa vettä, koska muuten olisi kiipeäminen jäänyt tekemättä. Laskeutuiminen BD:ltä tapahtui samaan päättömään tyylin kuin Dune 45:llä.

Maisemat Big Daddyn huipulta. Valkoinen alue dyynien välissä on Deadvlei

Yksi Sossusvlein suosituimmista kohteista on Big Daddyn ja muiden dyynien väliin jäävä kuollut laakso, Deadvlei. Alueelle on aikoinaan virrannut jokivesiä (joka tuntuu tässä ympäristössä käsittämättömältä), mutta vesivirrat on muuttaneet kurssiaan. Laakso puineen on kuivunut paikalleen ja jotkin puut seisoo siellä ties monettako sataa vuotta edelleen paikallaan. Big Daddyltä laskeuduttiin suoraan laaksoon, joka on pari kilometriä pitkä ja sen toisessa päässä on vielä puut paikallaan. Vaikea selittää, mutta ehkä kuvista näkee paremmin. Maisema tuntui epätodellisesta, eikä sitä vaan millään saanut kameran linssille tallennettua sellaisena kuin haluaisi.

Kaiken tarpomisen jälkeen ja vesienkin loputtua, nöyrryttiin maksamaan kyyti 4WDshuttlella takaisin Konttorille. Yhden aikaan oltiin takaisin leirintäalueella ja kaikki oli aivan totaalisen finaalissa. Ketään ei kiinnostanut pätkääkään alkaa leirikokkaamaan, joten mentiin vetämään burgerit leirintäalueen ravintolaan. 100 asteinen teltta ei mahdollistanu päiväunia safkan päälle, joten sinniteltiin kahvin voimilla. Illalla suunnattiin Sesriem kanjonille aivan leirintäalueen kupeeseen katsomaan auringonlasku ja kilistelemään skumppapullon kanssa. Hyvä päivä sai hyvän päätöksen.

Sesriem Canyon

Iltaa jatkettiin leirinuotin loimussa tarinoita kertoen maailman siisteimmän tähtitaivaan alla. Läksiäisistä saaduista kahdesta Jaloviina- pullosta toinen koki illan mittaan yhdentähdenlennon. Seuraavana päivänä väsytti pitkään ja aamulla oli reippaita ja ei-niin-reippaita leirinpurkajia. Paluumatkalle valittiin taas toinen reitti kuin tullessa, ja taas riitti uutta nähtävää.

Seuraava viikonloppu vietetään varmaankin vain kotikonnuilla ja valmistaudutaan ensi viikon koerysään, sekä Kallen pikkuveljen Erkin saapumiseen. Erkki tulee keskiviikkona aloittamaan parin viikon lomansa meidän hoivissa. Meilläkin alkaa ensi viikon perjantaina midsemester break, jolloin suunnataan 12 päiväksi parin autollisen voimin kohti pohjoista. Seuraavat tarinat luultavasti tulee siltä reissulta.

Kotimatkan varrelta