Ensiaskelia

No kokeillaas ny sitten. Huomenna tulee viikko täyteen lähtöpäivästä, joten nyt taitaa olla korkea aika alottaa kirjoittelu. Aiempaa kokemusta bloggaamisesta, vloggaamisesta, päiväkirjan pitämisestä yms ei ole, mutta nyt pesee!

Palauttelen ensin muistiin tapahtumia ennen lähtöä. Lähtöä, joka varmistui alle kaksi viikkoa ennen kuin lentokoneen pyörät irtos Helsinki-Vantaan kiitoradalta. Päästiin Kallen kanssa tutustumaan oikein todenteolla aikatauluttoman Namibian kulttuuriin. TAMKista siunaus Namibianvaihdolle tuli jo joskus keväällä, mutta Namibiasta varmistus sitten hieman viipyi. Todellista hyväksymiskirjettä ei koskaan Polytechnic of Namibialta postissa saatu, vaan TAMKin Outgoingin hiillostamana saatiin sähköpostilla varmistus lähdöstä. Kirjeen lähetys oli ilmeisesti unohtunut ennen paikallisten lomalle lähtöä ja sähköpostihiljaisuuskin johtui tästä lomasta.

Varmistuksen saatua alkoi tohina. Viimeiset rokotepiikit lihaan, läksiäiset ja asioitten kuositus siihen malliin että kohta ollaan viisi kuukautta muilla mailla. Lennot ostettiin samana päivänä kun varmistus tuli. Ainut positiivinen asia varmistuksen myöhästymisessä oli, että lentojen hinnat oli tippunut odotellessa n. 300 egeä. Maksettavaa edestakaisin välille Helsinki-Windhoek jäi vain reilut 800 €.

Läksiäiset Solulla

Haikeitten hyvästien jälkeen suunnattiin kentälle 29.1 keskiviikkona. Perus lähtökaljat ja jupinat ja tärinät ja eikun matkaan. Suht kivuttomasti perille asti. Matka-aika oli about 21 tuntia ja pisin pätkä Lontoosta Johannesburgiin 11 tuntia. Suurin osa ajasta nukkuessa. Lentomatkan mielenkiintosin hetki oli välillä Johannesburg-Windhoek. Aivan perkeemmoisia ilmakuoppia pitkin kahden tunnin lentoa. Rankin rysäys sattu tietty just kaffetarjoilujen jälkeen jossa vapaapudotusta varmaa lähes savannille asti siihen malliin että koko koneessa kaikille kaffesuihkut.

Perille päästiin ihan aikataulussa torstaina klo 14. Ihmeteltiin vaan koneen ikkunasta kun mitään muuta ei näkynyt kun kuivaa savannia. Asumuksista ei tietoakaan. Windhoekin kentälle päästyämme selvisi, että koulu ei myöskään ollut hoitanut viisumiasioita kondikseen. Kalle sai viereisellä tiskillä tiukalta tädiltä 7 pvn viisumin ja meikä kivalta tädiltä 20 pvn. Koulu hoitanee opiskelijavisat kondikseen myöhemmin. Kentällä meitä venas meijän kuski Polyn kyltti kourassa. Vitsiveikko veti meitä nenästä kaikissa asioissa mitä siltä tiedusteltiin mut heitti se meijät kumminki turvallisesti sen 40 km matkan hostellille. Haaaaauska jatka.

Windhoek. Perillä! Asutustakin löytyi. Seuraavalla kertaa lisää juttuja paikanpäältä.